Sienessä

Vedän syvään henkeen kostean metsän tuoksua. Olen suunnistamassa omaan, salaiseen suppilovahveropaikkaani. Vaikka tiedänkin, ettei sitä löydä kukaan muu, mietin joka päivä, ehdinkö paikalle ensimmäisenä.

Saappaani uppoavat maahan, joka on kuin vihreä patja.

Ensin en tietenkään löydä vahveron vahveroa, mutta kun vähän aikaa tuijotan tuttua sammalmattoa, alkaa metsä paljastaa aarteitaan. Korini täyttyy ihanista pikkuisista sienistä: poimin niitä tuolta, tuolta ja tuoltakin vielä. Kun jatkan tarpeeksi kauan, ovat ainekset tämän päivän pasta-ateriaan koossa. Kiitos, metsä!

Kun pääsen kotiin, panen veden kiehumaan isoon kattilaan. Pannulla suppilovahverot jo vapauttavat ylimääräistä nestettään. Kaadan sekaan lorauksen oliiviöljyä ja pudotan perään nokareen voita. Seuraavaksi lisään pannulle herkullista valkosipulia, voimakkaana tuoksuvaa tuoretta salviaa ja ripauksen suolaa. Enää puuttuu muutama puristus sitruunasta, ja voisihan sitä salaa lisätä vähän sokeriakin!

Kumoan tämän ihanuuden sinireunaiselle, syvälle lautaselle, jossa höyryävä pasta jo odottaakin. Päälle heittelen huolettomasti juuri vuoltuja parmesanlastuja. Voilà!

 

Makoisaa syksyä!

kuvat: Pixabay