Kesän kaunein päivä

On kesäinen ja kaunis aamupäivä. Kainalossani on siniraitainen tyyny ja kirja, jonka luen joka kesä. Kirja on odottanut minua kesämökin kirjahyllyssä koko talven. Riippumatto on kahden pihlajan välissä, taustalla kimmeltää järvi.

Asetan tyynyn riippumaton yläosaan. Nousen matolle ja varon luiskahtamasta maahan muurahaisten polulle.

Matto keinuttaa minua, ja silmäni menevät hetkeksi kiinni. Kuulen haavan havinaa, laineiden liplatusta. Soma kesätuulonen saa ihoni kananlihalle. Kun avaan silmäni, näen tyttäreni, joka kiikuttaa minulle vilttiä.

Kääriydyn vilttiin ja avaan kirjan, olen kuin lämpimässä pesässä. Sitten tajuan, että vaikka olen niin hyvin valmistautunut tähän kesärituaaliini, en ole ymmärtänyt ottaa aurinkolaseja lipaston laatikosta. Valkoinen paperi häikäisee, lukeminen tökkii. Minun täytyy kuoriutua toukan asustani ja juosta mökkiin hakemaan aurinkolasit.

Pian kaikki on kohdillaan: viltti, kirja, tyyny, aurinkolasit. Mielessäni vilahtaa viime kesä. Tässä samassa paikassa uppouduin kirjaani auringon lämmössä, nämä samat aurinkolasit kasvoillani, muurahaisen juoksu niskassani… Puitteet ovat nyt samat… paitsi etten näe lukea mitään!

Myös optikolle voi käydä näin, kun hän vasta totuttelee aikuisnäköön. Heti, kun palaan töihin, uusin aurinkolasini monitehoisiksi. Näin varmistan sen, että heti kun on taas kaunis kesäpäivä, voin nousta riippumattoon, kääriytyä vilttiin — ja ennen kaikkea lukea lempikirjaani.

Kuvat: Pixabay