Loihdin langat loistamahan

Suopursut tuoksuvat poimin,

rannan suojasta etsiskelin.

Harmaahamoset inisijät seuranani,

koriin suureen ne asettelin.

Vettä kirkasta järvestä hain,

ämpärissä pataan kanniskelin.

Sekaan suopursut uitin,

tuoksuyrtit levittelin.

Padan alle puita kannoin,

haavan kuortakin sekaan taitoin.

Tuli pian kauniisti rätisi,

lieskat oranssit tanssahteli.

Kohta vesi varovasti kupli,

tuoksua metsän levitteli.

kannen kiireesti päälle laitoin,

suojaan aarteen suloisen kätkin.

Kiehui tunnin, kiehui kaksi,

kiehui vielä kolmannenkin.

Välillä lientä hämmentelin,

pitkällä sauvalla keikuttelin.

Liemi muuttui tummemmaksi,

tiilen punaista tavoitteli.

Huumaavat kasvit sivuun nostin,

kaunista väriä ihastelin.

Langat vyyhdeksi kääntelin,

keppiin kiinni ripustelin.

Vyyhdet pataan uimaan päästin,

syvyyksiin taikaveden upottelin.

Siellä langat likosivat,

yön yli nukkua halusivat,

yöttömän yön suojassa,

tuoksuvan veden sylissä.

Niin oli kaunista aamulla herätä,

padasta langat hitaasti nostella.

Oli väri kultaa ja kuparia,

kultarinnan käpälän jälkeä.

Langat orrelle kuivumaan laitoin,

huuhtelun veden puristelin.

Aurinko vielä kultaa lisäsi,

säteillään suopursun minulle ikuisti.

Kohta langoista silmukat luon,

neljälle puikolle tasailen.

Lapaset talveksi neuloskelen,

kesän muistoa pakkasessa lämmittelen.